Kannattaako työn vastaanottaminen kotikunnan ulkopuolelta???

Työn kannattavuus pitkänmatkalaisille??? Kevään ja kesän aikana olemme saaneet kokea monenlaisia asioita, jotka ovat vaikuttaneet elintasoomme ja ovat hankaloittaneet selviytymistä jokapäiväisessä arjessamme. Ruoan hinta on noussut merkittävästi ja nousee jatkossa aina vain enemmän ja enemmän Ukrainan sodan johdosta. Ruoan hinnan nousu koskettaa kaikkein eniten pienituloisiin ja lapsiperheisiin. Vaatteiden hintojen sanotaan nousevan hyvin paljon tulevan syksyn ja talven aikana. Myös tämä iskee eniten lapsiperheisiin, koska lapset kasvavat koko ajan ja vaatteita on uusittava kasvun myötä halusi tai ei. Lapsille ja nuorille harrastukset ovat tärkeitä sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Mielihyvän lisäksi lapset ja nuoret oppivat uusia taitoja ja liikunnallisilla harrastuksilla pysyy keho kunnossa ja terveempänä. Kun perheessä rahat eivät riitä kunnolla edes välttämättömiin menoihin, niin maksullisiin harrastuksiin osallistumisiin ei raha riitä. Useissa harrastuksissa myös harrastusvälineet maksavat. Ukrainan kriisi on vaikuttanut myös energian saatavuuteen ja sitä kautta energian hintoihin, ja ensi talveksi ennustetaan jopa satojen prosenttien hinnankorotuksia sähkön hintaan. Valtava määrä suomalaisia joutuu ensi talvena miettimään, miten asunnot saadaan lämmitettyä varsinkin, jos asunnoissa on suorasähkölämmitys, öljylämmitys tai kaukolämpö. Ei voi kuin kuvitella sitä ahdistusta, jota tälläkin hetkellä kotitalouksissa on, asukkaiden miettiessä selviytymistä tulevaisuudessa. Eikä ahdistuksen aiheet lopu vielä tähänkään. Energiakriisin takia myös polttoaineiden hinta on noussut rajusti. Siis todella rajusti. Vaikka juuri tällä hetkellä polttoaineiden hinnat ovatkin hetkellisesti laskeneet, niin odotettavissa on kuitenkin, että ne lähtevät jatkossakin uudelleen nousuun. Tästä pääsemmekin sopivasti alkuperäiseen aiheeseen, onko työn vastaanottaminen ja työssä käyminen kannattavaa, jos työpaikka on useiden kymmenien kilometrien päässä kotoa? Tällä hetkellä työmatkavähennys kodin ja työpaikan väliseen kulkemiseen on 25snt kilometriltä. Tuo sana vähennys on tummennettu ja alleviivattu sen takia, että siinä piilee koko korvauksen merkitys. Työmatkalainen ei todellakaan saa 25 senttiä korvausta kilometriltä, kuten ensiajatukselta saattaisi ajatella. Lisäksi on niin sanottu omavastuuosuus, joka on 3000km, jolta ei saa korvausta. Tämä tekee laskennallisesti 750 euroa. Miten tämä työmatkavähennys sitten vaikuttaa työssäkävijän matkakorvauksiin? En avaa tässä menettelytapaa, mitä veroviranomaiset käyttävät, koska tästä artikkelista tulisi liian pitkä, vaan kerron yksinkertaistetusti, miten se näkyy käytännössä ja miten jokainen voi helposti laskea omalta kohdalta, mitä hän tosiasiallisesti tulee saamaan työmatkakorvauksena rahallisesti. Se on jotakin aivan muuta kuin tuo 25snt. Kaava on yksinkertaisesti seuraavanlainen: Ajettu työmatka miinus 3000km kertaa 0,25snt kertaa oma lisäveroprosentti. Se on siinä. Esimerkki: Työntekijän työmatkat vuodessa ovat 33 000km ja lisäveroprosentti hänellä 30%:a. 30 000km:stä vähennetään 3000km:ä ja jäljelle jää 30 000km:ä. 30 000 kertaa 0,25snt = 7500€. Tämä on siis työmatkavähennys, jonka työntekijä saa verotukseen. Työntekijä saa rahana sen summan, joka tulee, kun kertoo tuon summan omalla lisäveroprosentilla eli tässä tapauksella luvulla 0,30. 7500€ kertaa 0,30 = 2250€:a. Tässä on merkittävä epäkohta. Mitä suuremmat tulot työntekijällä, niin sitä enemmän hänelle korvataan työmatkoista, koska hänellä on suurempi lisäveroprosentti. Vastaavasti pienituloisilla lisäveroprosentti on pienempi ja siksi hän saa vähemmän korvauksia työmatkoistaan. Jos pienituloisilla on vielä lapsivähennyksiä ja muita vähennyksiä ja sitä kautta lisäveroprosentti hyvin pieni, ei hänelle korvata työmatkoista juuri mitään tai ollenkaan. Suurituloiset vetoavat siihen, että he maksavat progression kautta muutenkin enemmän veroja ja se on totta. Mutta työmatkavähennyksissä en ota kantaa työn verotukseen, vaan pelkästään työmatkavähennysten oikeudenmukaisuuteen. Polttoaineen hinta on kaikille sama ja työmatka on sama pienituloiselle ja suurituloiselle, jos he käyvät yhtä kaukana töissä. Pienituloisilla ei ole varaa uusiin ja pieniruokaisiin autoihin ja he ajavat usein vanhoilla ja suurikulutuksisilla autoilla. Lisäksi he joutuvat remontoimaan useammin vanhoja autojaan. Teen vielä kolme esimerkkiä, joissa kaikilla sama työmatka, mutta työntekijöillä eri palkkataso ja sitä myöten erilaiset työmatkat: Kaikilla työmatka 33 000km vuodessa. Puhdistustyöntekijällä palkka 18 000 euroa vuodessa ja lisäveroprosentti 10 prosenttia. Opettajalla palkka 40 000€ vuodessa ja lisäprosentti 35. Toimitusjohtajalla palkka 120 000 euroa vuodessa ja lisäprosentti 60. Puhdistustyöntekijä saa korvauksia työmatkoistaan vuodessa 750€:a, opettaja saa 2625€:a ja toimitusjohtaja saa 4500€:a samasta työmatkasta. Puhdistustyöntekijällä auto kuluttaa keskimäärin 9 litraa sataa kilometriä kohden, opettajalla 6 litraa ja toimitusjohtajalla 4,2 litraa. Jos jokaisella polttoaineen hinta olisi keskimäärin vuoden aikana vaikka 2,2€, niin he maksaisivat polttoaineista seuraavasti: Puhdistustyöntekijällä polttoainekulut vuodessa 6 534€ (korvausta 750€), opettajalla kulut 5 082€ (korvaus 2625€) ja toimitusjohtajalla kulut 3049,2€ (korvaus4950€). Puhdistustyöntekijä maksaa itse siitä, että saa käydä töissä 5784€ vuodessa työmatkoista, opettaja maksaa työmatkoista itse 2 457€, mutta toimitusjohtaja saa 1900,8€:a tuloa polttoainekulujen jälkeen työmatkakorvauksena! Pienituloisena joudut niistä vähistäkin tuloista maksamaan työssä käymisestä, mutta suurituloisille työmatkoista jää vielä rahaa omaan käyttöön. Olen keskustellut asiasta useankin kansanedustajan kanssa, mutta heillä ei ole ollut kiinnostusta ottaa asiaa esille eduskunnassa, miksi korvaussysteemi on jälleen hyvätuloisia suosiva ja pienituloisia kurittava. Pienistä tuloista on aina vaikeampi maksaa ylimääräisiä kustannuksia. Oikeudenmukainen tapa olisi juuri päinvastainen. Pienituloisille pitäisi maksaa enemmän ja suurituloisille vähemmän, koska suurista tuloista on enemmän vara maksaa kustannuksia kuin pienistä. Tässä olisi yksinkertainen laskukaava, joka olisi oikeudenmukainen tulotasoihin nähden. Käännetään kaava toisinpäin. Otetaan kertojaksi lisäveroprosentin sijaan 100 prosenttia miinus lisäprosentti. Tällöin siivooja saisi työmatkoistaan 10 prosentin sijaan 90%:a (6 750€), opettaja 65%:a (4 875€) ja toimitusjohtaja 40%:a (3000€). Ilkka Repo Perussuomalaiset Haapavesi