Itsenäisyyspäivän puhe sankarihaudoilla 2023 (Ilkka Repo)

Arvoisa itsenäisyyspäivän juhlayleisö. Olemme kokoontuneet perinteiseen tapaan tänne sankarihaudoille kunnioittamaan heidän muistoaan, jotka antoivat kalleimman uhrinsa isänmaamme eteen. Meillä on verrattain lyhyt historia itsenäisenä kansakuntana ja valtiona ja senkin aikana olemme saaneet kokea murheellisia ajanjaksoja. Suomi julistautui rauhanomaisesti itsenäiseksi joulukuussa 6.12.1917. Vajaat kaksi kuukautta myöhemmin kansakuntamme ajautui sisällissotaan, jota vapaussodaksi kutsutaan. Vapaussodassa sota käytiin oman maan kansalaistemme välillä ”veli veljeä vastaan.” Vapaussodasta ei kulunut kuin kaksi vuosikymmentä, kun Neuvostoliitto aloitti salakavalasti sodan Suomea vastaan marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Neuvostoliiton joukot ampuivat oman maansa kylään, Mainilaan, tykistölaukauksia siten, että ampumiset saatiin näyttämään siltä, että laukaukset ammuttiin Suomen puolelta. Tämän salajuonen seurauksena Neuvostoliitto irtisanoi maidemme välisen hyökkäämättömyyssopimuksen ja sota oli alkanut. Neuvostoliiton salajuoni sai Suomen näyttämään hyökkääjävaltiolta ja sillä oli tietenkin kansainväliset seuraukset sille, miten ulkovallat suhtautuivat Suomeen sodan osapuolena. Välirauhan jälkeen Suomi ajautui Neuvostoliiton kanssa reilun kahden vuoden jatkosotaan ja jatkosodan jälkeen vielä rauhanneuvotteluiden seurauksena puolen vuoden mittaiseen Lapin sotaan saksalaisten aseveljien pois ajamiseksi. Suomalaisia kuoli noin 100 000 vuosien -39-45 aikana. Hävinneenä osapuolena Suomi joutui mm. maksamaan raskaat sotakorvaukset Neuvostoliitolle, luovuttamaan noin 10% maa-alueistaan sekä ajamaan saksalaiset aseveljet pois Suomesta. Hinta oli raskas, mutta tärkein eli Suomen itsenäisyys saatiin säilytettyä. Sota oli runnellut Suomea. Jokainen oli menettänyt läheisiään. Sodasta palanneilla oli syviä arpia ruumiissa ja sieluissa. Maa oli rakennettava uudelleen ja samalla maksettava usean vuoden ajan sotakorvauksia Neuvostoliitolle. Miten pieni kansakunta kykeni selviämään kaikesta tästä? Kun me tänä päivänä seisomme täällä sankarihautojen äärellä, on hyvä muistaa kaikki tämä tapahtunut. Suomi selvisi sodasta ja sodan jälkeisestä jälleenrakentamisesta. Kansakuntamme rikkaus oli veljeydessä ja rakkaudessa. Kaveria ei jätetä -henki oli suomalaiselle sotilaalle rintamalla itsestään selvyys. Maailmallakin ihmeteltiin, miten suomalaiset sotilaat huolehtivat rintamalla yhtä lailla elävistä kuin kuolleista aseveljistään. Kun sota loppui ja alkoi jälleenrakentamisen aika, oli tämä ”kaveria ei jätetä” -henki varmasti niitä ominaisuuksia, joilla tämä maa nostettiin tuhkasta kukoistukseen. Talkoohenki oli voimissaan. Me voimme tänä päivänä vain ihmetellä, mistä isovanhempamme keräsivät kaiken sen tarmon, jolla he raivasivat pellot, rakensivat talot, huolehtivat perheestä, karjasta ja tekivät Suomesta yhden maailman kehittyneimmistä ja sivistyneimmistä valtioista. Sodassa ei ole voittajia, on vain häviäjiä. Neuvostoliitto kaatui omaan mahdottomuuteensa. Raunioille jäi Venäjä, joka elää Putinin aikakaudella harhaista suurvaltaunelmaansa. 2014 Putin lähetti joukkonsa salakavalasti Krimin niemimaalle ja valloitti sen. Helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan häikäilemättömästi suurella sotajoukolla, tavoitteena vallata koko Ukraina salamasodalla. Maailmalle Putin vakuutti viimeiseen asti, että Venäjä ei ole hyökkäämässä. Milloin Venäjään on voinut luottaa? Venäjän röyhkeys ja häikäilemättömyys kuitenkin yhdisti läntisen vapaan maailman puolustamaan demokratiaa diktatuurin ikeestä. Suomi on elänyt vuodesta 1945 näihin päiviin saakka rauhanomaista rinnakkaiseloa puskurivaltiona idän ja lännen välillä. Suomi tunnettiin rauhaa rakastavana, rakentavana ja luotettavana kansakuntana. Suomella oli hyvä maine rauhan välittäjänä maailmalla. Ukrainan sota kuitenkin muutti myös Suomen aseman väkivaltaisen ja epäluotettavan Venäjän rajanaapurina. Venäjä käy nytkin parasta aikaa erilaista sotaa Suomea vastaan. Jo vuonna 2015, kohta Krimin sodan jälkeen, kun Eurooppa asetti laittoman Krimin valtauksen jälkeen pakotteita, alkoi Venäjä kuljettaa Suomeen raja-asemien kautta ihmismassoja kolmansista maista. Sama toistuu nyt parasta aikaa, kun Venäjää rankaistaan yhä kovenevilla pakotteilla länsivaltojen toimesta. Venäjä haalii ihmisiä Afrikasta ja Lähi-Idästä ja kuljettaa heitä Suomen raja-asemille ja pakottaa Suomen vastaanottamaan näitä tulijoita. Suomen turvana on kuitenkin isänmaallinen hallitus, joka ei pelkää vastuutaan eikä keinoja lopettaa Venäjän hybridisodankäynti maatamme vastaan. Ensimmäistä kertaa sotien jälkeen on kaikki itäisen rajan rajanylityspaikat suljettuina ja muukalaisvirran tulo näin estettynä. Ukraina on nyt saanut kokea saman Venäjän valheellisuuden ja röyhkeyden vuonna 2014 ja 2022, kuin Suomi sai kokea Neuvostoliiton taholta vuonna -39. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomen ei ollut enää vara luottaa Venäjään ja sen lupauksiin. Turvallisuustakuut oli haettava rajojen ulkopuolelta. 4.4.2023 Suomi liittyi puolustusliitto Nato:n jäseneksi. NATO-jäsenyys jakaa suomalaisten mielipiteitä, mutta nyt kun se on tapahtunut, sen kanssa tulee elää. Toisaalta Venäjän toimet Suomen rajalla tälläkin hetkellä saavat monet aiemmin NATO-vastaisetkin miettimään kantaansa NATO:on uudelleen. Itsekin koko ikäni NATO-vastaisena eläneenä, olen kääntynyt NATO-jäsenyyden kannalle. Yhdessä NATO:n kanssa annamme Venäjälle sellaisen pelotteen, että uskon ja luotan Venäjän sotavoimien pysyvän rajojemme ulkopuolella. Vuonna -39 joutuivat sadattuhannet rajaseudun asukkaat jättämään kotinsa ja siirtymään sodan jaloista sisämaahan turvaan. Aikuiset miehet jäivät rintamalle puolustamaan isänmaata. Välirauhan aikana evakkoon lähteneet saivat palata takaisin, joutuakseen uudelleen evakkoon jatkosodan tieltä. Ruotsi ja Tanska auttoivat Suomea ottamalla pieniä lapsia asumaan koteihinsa sodan ajaksi. Isäni Martti Repo syntyi evakkomatkalla Konnevedellä -40. Yksi isän siskoista kuoli noin 2-vuotiaana evakkomatkalla keuhkokuumeeseen Iisalmessa. Isän siskoista 4 lähetettiin Ruotsiin turvaan. Isän 2 veljeä jäi auttamaan äitiään kotirintamalla. Pappani Pekka Repo kuoli, kun olin 8-vuotias. Mummuni Anna Repo ei koskaan puhunut sota-ajoista, vaikka asuimme saman katon alla monta vuosikymmentä. Niin raskaita olivat sota-ajan muistot. Evakkomatkoista mummu kertoi vähän. Se vähä oli mummun kokemus siitä, miltä tuntui asua vieraiden perheiden nurkissa pienten lasten kanssa. Heitä oli kohdeltu hyvin, mutta oman kodin menettäminen ja vieraan katon alla asuminen olosuhteiden pakosta tuntuivat pahalta. Mummuni oli hyväsydäminen ja hurskas, Jumalaan turvautuva ihminen. Koskaan ei hänen suustaan kuulunut voimasanoja. Koskaan hän ei pahaa kenestäkään puhunut. Isäni ja siskoni Sari puhuivat mummun ympäri lähtemään katsomaan menetettyä kotiseutuaan Soanlahdelle. Myöhemmin mummua harmitti siellä käyminen, koska siellä ei ollut mitään jäljellä. Kaikki oli hävitetty peruskiviä myöten. Mummu olisi halunnut säästää kauniit muistot kotiseudustaan mielessään. Näin itsenäisyyspäivänä toivoisin, että kiinnittäisimme huomiomme siihen, miten puhumme siirtolaisista verrattuna pakolaisiin. Ne tuntuvat monissa keskusteluissa kulkevan synonyymeina toisilleen, mitä ne eivät ole. Kun puhumme siirtolaisista tai siirtokarjalaisista, tarkoitamme oman maan kansalaisia, jotka taistelivat eturintamassa ensimmäisinä Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen. Kun hävisimme sodan, joutui Suomen valtio luovuttamaan karjalaisten maat Venäjälle ja asuttamaan heidät oman maan rajojen sisälle. 430 000 siirtolaisesta liki 410 000 oli karjalaisia. Pakolaisista keskustellessa, puhutaan ihmisistä, jotka pakenevat jostakin muusta maasta Suomen ulkopuolelta turvapaikkaa täältä hakemaan. On aivan eri asia puhua siirtolaisista oman maan sisäisenä väestön siirtona, kuin muualta maailmasta tänne tulevista pakolaisista. Elämme nyt vuotta 2023. Paljon on muuttunut tähän päivään tultaessa. Ennen ei ollut kiirettä siinä merkityksessä kuin tänä päivänä. Kirjeet kuljettivat terveiset ja puhelimeen vastattiin vain, jos oltiin kotona. Nyt eletään aikaa, jolloin kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Puhelimeen vastataan vaikka saunassa ja valuttakurssit muuttuvat nopeammin kuin ajatus ehtii mukaan. Työpaikoilla tehokkuusajattelu vallitsee ja ihmisillä ei ole enää oikeasti aikaa ystävyyssuhteille ja toisten vilpittömälle auttamiselle. Kaikki mitataan ajassa ja rahassa. Meillä onkin nyt aivan uudenlaiset haasteet elettävänä. Suomi on ylivelkaantunut parissa kolmessa vuosikymmenessä ja viimeisten lähivuosien aikana velkaantuminen on ollut räjähdysmäistä. Suomella on velkaa noin 160 miljardia euroa. Korot ovat nousseet ja ennuste onkin, että seuraavina vuosina valtion talouden alijäämä on jo 11,5 miljardia euroa. Suomi ei kestä tällaista velkaantumista. Nyt olemme uuden edessä ja joudumme vakavasti pohtimaan keinoja, miten saamme isänmaamme jälleen vakaalle talouspohjalle. Nyt tarvitaan jokaiselta kansalaiselta samanlaista asevelihenkeä, jota isovanhempamme osoittivat sotien aikana ja sotien jälkeen jälleenrakentamisen yhteydessä. Seitsemän lihavaa vuotta on kaukana takana ja elämme nyt seitsemää laihaa vuotta. Velkaantuminen on saatava taitettua ja sen aikaansaamiseksi on tehtävä kipeitäkin päätöksiä. 11,5 miljardin alijäämän kiinni kurominen ja velkaantumisen kääntäminen velan lyhentämisen puolelle on raskas ja haastava tehtävä. Kun käännämme katseemme tuonne sankarihautojen äärelle, laittakaamme kädet ristiin ja rukoilkaamme Taivaalliselta Isältämme siunausta tälle hallituksellemme raskaalla tiellä. Tiellä, jolla on vaikea saada kiitosta ja ymmärrystä ihmisiltä, joilla on jo valmiiksi vaikeaa ja nyt heille on luvassa entistä vaikeampia aikoja säästötoimien edessä. Mutta se kivinenkin tie on kuljettava, jotta saamme säilytettyä yhteiskuntamme hyvinvointivaltiona. Tulevat vuodet eivät lupaa hyvää. Totuutta on kuitenkin katsottava silmiin. Tuleva vuosikymmen on sopeutusten aikaa, mutta oikeilla toimilla turvaamme tulevien sukupolvien mahdollisuuden elää myös hyvinvointivaltiossa, kuten me olemme saaneet elää. Suomella on nyt vuosikymmenten jälkeen sellainen suoraselkäinen ja vastuuta kantava hallitus, että uskon vakaasti, että tulemme kääntämään valtion velkaantumisen ajan kanssa kestävälle uralle ja saamme talouden tasapainoon. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! (Ilkka Repo)

Vastaesitys Haapaveden kaupunginhallituksen kokouksen 24.7.2023 laillisuudesta

Haapaveden kaupunki/kaupunginhallitus Vastaesitys kaupunginhallituksen kokouksen 24.7.2023 asiakohtaan176 ”kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus” - Puheenjohtajalla ei katsota olevan edes oikeutta esittää asiassa kokouksen laillisuutta ja päätösvaltaisuutta hänen itse ollessa esteellinen asiassa asian 179 osalta (intressijäävi). - Puheenjohtaja toteaa, ettei kokousta ole laillisesti koolle kutsuttu puheenjohtajan esteellisyyden johdosta. - Kaupunginhallituksen kokous on kutsuttava laillisesti uudelleen koolle päättämään asioista. Perustelu: Hallintosäännön 127 §:n mukaan kokouskutsun antaa puheenjohtaja tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtaja. Puheenjohtaja Ollila on: - Antanut esitiedon kunnanhallituksen kokouksesta 7.7.2023 esteellisenä, - Ilmoittanut esteellisyydestään ennakkoon 7.7.2023 (asianumero 179 ”Piipsannevan tuulivoimapuiston osayleiskaava, valituslupahakemus ja valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen”), sekä - antanut kokouskutsun ja esityslistan tiedoksi kaupunginhallitukselle 20.7.2023 esteellisenä. (Hallintolaki 28 § 1.mom kohdat 2, 3 ja 7) Esityslista, joka sisältää selostuksen käsiteltävistä asioista ja ehdotukset toimielimen päätöksiksi, lähetetään kokouskutsun yhteydessä, jolleivät erityiset syyt ole olleet esteenä. Puheenjohtajana Ollila on hyväksynyt esteellisenä käsiteltävät asiat ja ehdotukset toimielimen päätöksiksi antaessaan kokouskutsun ja esityslistan kaupunginhallitukselle. Asiassa kokouksen laillisuus on erityisesti huomattava oikeudellisesti seuraavaa: Virheellisessä järjestyksessä syntynyt päätös (Kuntalaki 135 §:n 2 mom. kohta 1) Päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä silloin, kun menettelyä koskevia säännöksiä tai määräyksiä ei ole noudatettu. Kysymys voi olla kuntalaissa tai muussa laissa, esimerkiksi hallintolaissa, säädetyistä menettelytavoista. Samoin päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, jos hallintosäännön menettelyä koskevia määräyksiä ei ole noudatettu. Virheet kokouskutsun lähettämisessä ja muussa kokouksesta ilmoittamisessa sekä esteellisyys ja virheellinen päätöksentekojärjestys ovat usein syynä päätöksen kumoamiseen menettelyvirheen perusteella. Nyt kyseisellä puheenjohtajan esteellisellä menettelyllä kaupunginhallitus vaarantaisi valituslupansa ja valituksensa asian 179 osalta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Edelleen puheenjohtajan menettelyn johdosta, jokainen käsiteltävä asia esityslistalla vaarantuisi menettelyvirheen johdosta sekä antaisi asianosaisille mahdollisuuden hakea muutosta valittamalla. Hallintolaki 28§ 1 mom. 2) jos hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa; 3) jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen; 7) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Haapavedellä 24.7.2023 Ilkka Repo

Kannattaako työn vastaanottaminen kotikunnan ulkopuolelta???

Työn kannattavuus pitkänmatkalaisille??? Kevään ja kesän aikana olemme saaneet kokea monenlaisia asioita, jotka ovat vaikuttaneet elintasoomme ja ovat hankaloittaneet selviytymistä jokapäiväisessä arjessamme. Ruoan hinta on noussut merkittävästi ja nousee jatkossa aina vain enemmän ja enemmän Ukrainan sodan johdosta. Ruoan hinnan nousu koskettaa kaikkein eniten pienituloisiin ja lapsiperheisiin. Vaatteiden hintojen sanotaan nousevan hyvin paljon tulevan syksyn ja talven aikana. Myös tämä iskee eniten lapsiperheisiin, koska lapset kasvavat koko ajan ja vaatteita on uusittava kasvun myötä halusi tai ei. Lapsille ja nuorille harrastukset ovat tärkeitä sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Mielihyvän lisäksi lapset ja nuoret oppivat uusia taitoja ja liikunnallisilla harrastuksilla pysyy keho kunnossa ja terveempänä. Kun perheessä rahat eivät riitä kunnolla edes välttämättömiin menoihin, niin maksullisiin harrastuksiin osallistumisiin ei raha riitä. Useissa harrastuksissa myös harrastusvälineet maksavat. Ukrainan kriisi on vaikuttanut myös energian saatavuuteen ja sitä kautta energian hintoihin, ja ensi talveksi ennustetaan jopa satojen prosenttien hinnankorotuksia sähkön hintaan. Valtava määrä suomalaisia joutuu ensi talvena miettimään, miten asunnot saadaan lämmitettyä varsinkin, jos asunnoissa on suorasähkölämmitys, öljylämmitys tai kaukolämpö. Ei voi kuin kuvitella sitä ahdistusta, jota tälläkin hetkellä kotitalouksissa on, asukkaiden miettiessä selviytymistä tulevaisuudessa. Eikä ahdistuksen aiheet lopu vielä tähänkään. Energiakriisin takia myös polttoaineiden hinta on noussut rajusti. Siis todella rajusti. Vaikka juuri tällä hetkellä polttoaineiden hinnat ovatkin hetkellisesti laskeneet, niin odotettavissa on kuitenkin, että ne lähtevät jatkossakin uudelleen nousuun. Tästä pääsemmekin sopivasti alkuperäiseen aiheeseen, onko työn vastaanottaminen ja työssä käyminen kannattavaa, jos työpaikka on useiden kymmenien kilometrien päässä kotoa? Tällä hetkellä työmatkavähennys kodin ja työpaikan väliseen kulkemiseen on 25snt kilometriltä. Tuo sana vähennys on tummennettu ja alleviivattu sen takia, että siinä piilee koko korvauksen merkitys. Työmatkalainen ei todellakaan saa 25 senttiä korvausta kilometriltä, kuten ensiajatukselta saattaisi ajatella. Lisäksi on niin sanottu omavastuuosuus, joka on 3000km, jolta ei saa korvausta. Tämä tekee laskennallisesti 750 euroa. Miten tämä työmatkavähennys sitten vaikuttaa työssäkävijän matkakorvauksiin? En avaa tässä menettelytapaa, mitä veroviranomaiset käyttävät, koska tästä artikkelista tulisi liian pitkä, vaan kerron yksinkertaistetusti, miten se näkyy käytännössä ja miten jokainen voi helposti laskea omalta kohdalta, mitä hän tosiasiallisesti tulee saamaan työmatkakorvauksena rahallisesti. Se on jotakin aivan muuta kuin tuo 25snt. Kaava on yksinkertaisesti seuraavanlainen: Ajettu työmatka miinus 3000km kertaa 0,25snt kertaa oma lisäveroprosentti. Se on siinä. Esimerkki: Työntekijän työmatkat vuodessa ovat 33 000km ja lisäveroprosentti hänellä 30%:a. 30 000km:stä vähennetään 3000km:ä ja jäljelle jää 30 000km:ä. 30 000 kertaa 0,25snt = 7500€. Tämä on siis työmatkavähennys, jonka työntekijä saa verotukseen. Työntekijä saa rahana sen summan, joka tulee, kun kertoo tuon summan omalla lisäveroprosentilla eli tässä tapauksella luvulla 0,30. 7500€ kertaa 0,30 = 2250€:a. Tässä on merkittävä epäkohta. Mitä suuremmat tulot työntekijällä, niin sitä enemmän hänelle korvataan työmatkoista, koska hänellä on suurempi lisäveroprosentti. Vastaavasti pienituloisilla lisäveroprosentti on pienempi ja siksi hän saa vähemmän korvauksia työmatkoistaan. Jos pienituloisilla on vielä lapsivähennyksiä ja muita vähennyksiä ja sitä kautta lisäveroprosentti hyvin pieni, ei hänelle korvata työmatkoista juuri mitään tai ollenkaan. Suurituloiset vetoavat siihen, että he maksavat progression kautta muutenkin enemmän veroja ja se on totta. Mutta työmatkavähennyksissä en ota kantaa työn verotukseen, vaan pelkästään työmatkavähennysten oikeudenmukaisuuteen. Polttoaineen hinta on kaikille sama ja työmatka on sama pienituloiselle ja suurituloiselle, jos he käyvät yhtä kaukana töissä. Pienituloisilla ei ole varaa uusiin ja pieniruokaisiin autoihin ja he ajavat usein vanhoilla ja suurikulutuksisilla autoilla. Lisäksi he joutuvat remontoimaan useammin vanhoja autojaan. Teen vielä kolme esimerkkiä, joissa kaikilla sama työmatka, mutta työntekijöillä eri palkkataso ja sitä myöten erilaiset työmatkat: Kaikilla työmatka 33 000km vuodessa. Puhdistustyöntekijällä palkka 18 000 euroa vuodessa ja lisäveroprosentti 10 prosenttia. Opettajalla palkka 40 000€ vuodessa ja lisäprosentti 35. Toimitusjohtajalla palkka 120 000 euroa vuodessa ja lisäprosentti 60. Puhdistustyöntekijä saa korvauksia työmatkoistaan vuodessa 750€:a, opettaja saa 2625€:a ja toimitusjohtaja saa 4500€:a samasta työmatkasta. Puhdistustyöntekijällä auto kuluttaa keskimäärin 9 litraa sataa kilometriä kohden, opettajalla 6 litraa ja toimitusjohtajalla 4,2 litraa. Jos jokaisella polttoaineen hinta olisi keskimäärin vuoden aikana vaikka 2,2€, niin he maksaisivat polttoaineista seuraavasti: Puhdistustyöntekijällä polttoainekulut vuodessa 6 534€ (korvausta 750€), opettajalla kulut 5 082€ (korvaus 2625€) ja toimitusjohtajalla kulut 3049,2€ (korvaus4950€). Puhdistustyöntekijä maksaa itse siitä, että saa käydä töissä 5784€ vuodessa työmatkoista, opettaja maksaa työmatkoista itse 2 457€, mutta toimitusjohtaja saa 1900,8€:a tuloa polttoainekulujen jälkeen työmatkakorvauksena! Pienituloisena joudut niistä vähistäkin tuloista maksamaan työssä käymisestä, mutta suurituloisille työmatkoista jää vielä rahaa omaan käyttöön. Olen keskustellut asiasta useankin kansanedustajan kanssa, mutta heillä ei ole ollut kiinnostusta ottaa asiaa esille eduskunnassa, miksi korvaussysteemi on jälleen hyvätuloisia suosiva ja pienituloisia kurittava. Pienistä tuloista on aina vaikeampi maksaa ylimääräisiä kustannuksia. Oikeudenmukainen tapa olisi juuri päinvastainen. Pienituloisille pitäisi maksaa enemmän ja suurituloisille vähemmän, koska suurista tuloista on enemmän vara maksaa kustannuksia kuin pienistä. Tässä olisi yksinkertainen laskukaava, joka olisi oikeudenmukainen tulotasoihin nähden. Käännetään kaava toisinpäin. Otetaan kertojaksi lisäveroprosentin sijaan 100 prosenttia miinus lisäprosentti. Tällöin siivooja saisi työmatkoistaan 10 prosentin sijaan 90%:a (6 750€), opettaja 65%:a (4 875€) ja toimitusjohtaja 40%:a (3000€). Ilkka Repo Perussuomalaiset Haapavesi

Aluevaalit 2022

Hyvät haapavetiset ja Pohjois-Pohjanmaan asukkaat, jotka satutte lukemaan tämän vaalikirjoitukseni! Olen ehdolla aluevaaleissa numerolla 605. Miksi äänestäisitte tuota numeroa ja minua? Tai miksi vastaavasti ette äänestäisi? Esitän ensimmäiseksi kysymyksiä, mitä odotatte tulevalta aluevaltuutetulta? Minkälaisen toivoisitte hänen olevan? Miten haluaisitte hänen toimivan tehtävässään? Omalta kohdaltani kerron, että numero 605, Ilkka Repo, on ehdottoman luotettava, perusarvoista kiinni pitävä, rehellinen itselleen ja äänestäjilleen, eikä taivu minkään auktoriteetin edessä, vaan uskoo asiaansa ja toimii puhtaasti yhteisen edun nimissä. Ilkka Repo on asiansa eteen uhrautuva, ei aja omaa etua vaan yhteistä etua. Isänmaallinen konservatiivinen mies, jolle koti, uskonto ja isänmaa ovat kaikkein pyhimmät asiat. Ilkka Revolla ei ole lapsia ja hän elää kaksin äitinsä kanssa hänen omaishoitajanaan. Lisäksi perheeseen kuuluvat Kata-koira ja Pekka-kissa. Isäni Martti Repo (kuten myös äitini Terttu Repo) ovat antaneet elämänsä politiikassa heikompien puolustamiseen itseään säästämättä ja mitään itselleen vaatimatta. Palkaksi Isäni irtisanottiin virastaan poliittisin perustein. 30 vuotta uhrautuvaa työtä ihmisten eteen politiikassa ja urheilun vetäjänä palkittiin tällä tavalla keskustalaisten toimesta Minulle tehtiin samoin. Virkasuhteeni peruttiin, jotta minusta päästäsiin eroon. Asia on oikeudessa vireillä, joten en kerro siitä sen enempää. Kunnallisvalitukseni on kuitenkin pyydettävissä hallinto-oikeudelta, jos jotakuta kiinnostaa. Mustamaalaamista tehdään koko ajan kaikin tavoin. Miten sitten aluevaaleissa? Olen työtön, ja minulla ei ole varaa tehdä vaalikampanjaa. Ihmiset saavat tehdä johtopäätöksensä sen mukaan, miten minut tuntevat. Kuntapolitiikassa olen ollut väkevä ja periksi antamaton. En ole kumartanut keskustan ylivaltaa enkä virkamiesten vallan käyttöä. Päinvastoin. Olen pyrkinyt koko ajan tiedottamaan kuntalaisia, kun muut salavat asioita ilman perusteita. Olen tuonut esille epäkohtia, väärinkäytöksiä ja jopa lakien rikkomisia. Tästä syystä minusta ei pidetä. Tuttu ilmiö kaikissa kepuenemmistöisissä hyvävelijärjestelmäkunnissa. Yksin olen taistellut muita vastaan ja hyvällä menestyksellä. Keskusta musertui kolmeen osaan ja palasi kahteen osaan, kun Helsingistä ja piiristä kävivät paikan päällä pakottamassa porukan yhteen. Koomisinta on, että keskustan hajottaja Päivi Ollila toimii nyt hallituksen puheenjohtajana ja aluevaaliehdokkaana. Hän hajotti Haapaveden keskustan, kun ei saanut tahtoaan läpi heti kouluverkkoasiassa. Heti seuraavana päivänä äänestyksen jälkeen Ollila vei 7 kepua ulos omasta vatuustoryhmän jäljelläolevista 14:stä. Kepun ryhmään jäi vain 6, kun heitä oli valtuustokauden alussa 17. Kepu aloitti sittemmin kostotoimet minua vastaan. Niihin palataan joskus myöhemmin, kun hallintoelimet ovat asiat käsitelleet. Viimeisen vuoden aikana olen ollut mukana lasten huostaanottotapauksissa asianomistajan asianhoitajana yhdessä lakimiehen kanssa. Lisäksi olen saanut lukuisia yhteydenottoja omasta kunnasta, läänistä ja toiselta puolen Suomea. Meillä on lastenhuolto rikki! 🙁 Olen törmännyt sellaisen mafiamaiseen häikäilemättömyyteen, että minulla on noussut lastensuojelu ja lastenhuolto ykkösasiaksi omassa poliittisessa toiminnassani. Yhtä korkealla on vanhusten palvelut ja erityisesti hoivaa tarvitsevien palvelut. Näiden mukana lähipalveluiden turvaaminen on ehdottoman tärkeää. Jos haluatte aluevaltuustoon ihmisen, joka ei taivu eikä kumarra ylivallan, mielivallan tai titteleiden edessä, niin Ilkka Repo on sinun valintasi. Haapavedellä tiedetään Ilkka Revon sitkeys ja periksi antamattomuus. Ilkka on ihmisen asialla. Sydän ohjaa päätöksentekoa järjen ohella. Ja molemmissa on ytyä. Rehellisyyden vuoksi tuon esille asian, joka ei saa ymmärrystä omien kannattajienikaan parissa. En ota rokotetta ja vastustan pakkorokotuksia. Tuon esille vastakkaisia näkemyksiä rokotuksen haitoista ja vaaroista. En hyväksy, että kansalaisille jaetaan vain yhtä totuutta. Kuitenkin jokainen saa päättää itse, ottaako rokotteen vai ei. Itsekään en kannusta enkä kiellä kumpaankaan suuntaan. Jokainen saa päättää omasta kehostaan. Eräs merkittävä ihminen, joka on tukenut minua, on ottanut yhteyttä ja kertonut, että jos jatkan vastustamista, hän harkitsee uudelleen, tuleeko tukemaan minua tai äänestämään minua. Tämä saa minut surulliseksi, mutta siitä huolimatta en voi muuttaa kantaani. En alistu painostukseen hyvässä enkä pahassa. En myöskään salaa kantaani äänestäjien toivossa, vaan haluan, että ihmiset tuntevat minut juuri sellaisena kuin olen. Jos rokoteasia on sellainen, että sen takia ihmiset jättävät äänestämättä minua, se on oikein. Se on jokaisen äänestäjän oikeus. Toisaalta pohtisin, minkälainen olisin ihmisenä, jos vaalien alla kertoisin itsestäni asioita, joiden tiedän miellyttävän äänestäjiä, ja ajattelisin, että kunhan vaalit on ohi, niin aivan sama, kunhan vain pääsisin läpi? Ei! En kaipaa yhtään valheella kalasteltua ääntä. Politiikka ei ole sen arvoista, että möisi itsensä saavuttaakseen jotakin. Ole oma itsesi! Eduskuntaa lukuun ottamatta politiikka tietää ihmiselle rahan menoa, ei tuloa. Joillekin se tuo rahaa ja valtaa, mutta vain harvoille, ja siksi monet pyrkivät paalupaikoille keinoja kaihtamatta. Ei se ole sen arvoista. Ihmisten auttaminen on se ainoa oikea periaate, jolla ihmisten pitäisi hakeutua politiikkaan. Ei oman edun tavoittelu. 9 vuotta valtuutettuna, enkä ole ollut mitään itselle vailla. Antanut olen. Ja samalla periaatteella olen mukana aluevaaleissa. Halu pyrkiä auttamaan heikompia. Aluevaltuustossa ensimmäinen haluni olisi auttaa huostaanotettuja lapsia ja heidän perheitään siten, että huostaanotot vähenisivät huomattavasti ja ennalta ehkäisevä toiminta olisi pääpainoalueena. Nyt aivan päinvastoin. Vanhuksien kohdalla ajaisin lähipalveluiden turvaamista ja arvokasta huolenpitoa. Myös terveyspalveluiden säilyttäminen jokaisessa kunnassa yhtä tärkeää. Jos haluat hyvän miehen aluevaltuustoon, äänestä 605 Ilkka Repo: Avoin, rehellinen, oikeudenmukainen, inhimillinen, Ilkka Repo, kaupunginvaltuutettu/kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja, Popsoten suppean poliitisen ohjausryhmän jäsen, aluevaaliehdokas numero 605, Perussuomalaiset, Haapavesi

Vastine Katariina Attilan provokatiiviseen kirjoitukseen, jota Anttila ei suostu julkaisemaan!

Ilkka Repo Katariina Anttila! Etkö enää muuta keksi? 10 vuotta tosiaan olen kerännyt oppilaille varoja kaikenlaiseen toimintaan. Kymmeniä retkiä maakunnassa ja mm. leirikouluja Muoniossa, Alajärvellä ja useita Hammasniemessä. Retkille lähes kolme luokallista lapsia, jotta mahdollisimman moni pääsi osallistumaan. Oli liikuntapäiviä Ylivieskassa keilaamisen ja seinäkiipeilyn parissa, Oulussa hohtokeilausta, carting-ajoreissuja 2, vierailuita metsiin, suolle, ja vaikka mihin. Koulussa luokkani oppilaille oli aina jotain erityistä aktiviteettia keräämilläni varoilla. Viimeisimpänä kalustettiin oppilaille oma pieni huone, jossa oma jääkaappi, kahvin- ja vedenkeitin, 10 litran mehuastia. Keräämilläni varoilla lapsille ostettiin kahvit, kaakaot, mehut, keksit, korput jne. Eikä ollut halpaa lystiä. 400-500 kuukaudessa siihenkin tarkoitukseen. Vanhemmilta lupa, mitä kukin lapsi sai syödä tai juoda. Kerran päivässä ruokailun jälkeen välitunti, jolloin lapset saivat viettää aikaa omatoimisesti kahvihuoneessaan. Elektroniikkaa reilun 20 000 euron edestä. Romunkeräyksen hoidin itsenäisesti siivoten paikkaa ja kuskaten sinne kuulumatonta tavaraa vuodesta toiseen Vestian pisteeseen. Arviolta noin 50 000 euroa keräsin omana vapaaehtoistyönä koulua ja lapsia varten. Jokaisella lapsella omat iPadit, joiden hinta noin 350 euroa + 30 euroa suojus/kappale. Näitä iPadeja lähes 40, joista osa on jo rikkoutunut käytössä ja poistettu. Älytaulu, pöytämikrofoni ja web-kamera yht. 7000e. 11 vuotta ehdin opettaa "Muumiluokkaa, ennen kuin työnantaja purki laittomasti virkasuhteeni. Ensimmäinen Muumiluokka oli koko ala-asteen eli 6 vuotta ja tämä jälkimmäinen 5 vuotta irtisanomiseeni asti. Pystyn hyvillä mielin antamaan itselleni ja opetustyölleni kiitettävän arvosanan. Luokkamme oppilaat ovat osaamiseltaan kaupungin kärkipäätä. Ja yläasteella useimmilla tulokset sen kuin paranivat. Olen ylpeä opettajanurastani. Se on ollut minulle sydämen asia ja tulee aina olemaan. Katariina Anttilan henkilökohtainen antipatia minua kohtaan on ollut vuosikaudet ja tämäkin Anttilan kirjoitus on sille vain jatkumoa. Kun virkasuhteeni purettiin, kävin entisen työkaverin kanssa pitkään pohdintaa, mitä hankkimilleni tavaroille tehdään. Tulin lopputulokseen, että noudan hankkimani tavarat pois odottamaan sitä, jos aikanaan pääsen opettamaan jollekin koululle, jopa Hyttikalliolle. Anttilan kirjoitus tavaroista ja vaatimuksistani niihin on naurettava. En ole "vaatinut" halpojakin tavaroita mm. bingopeliä jne. Yksi koulun työntekijä keräsi tavaroita "pieneen" ostoskärryyn. Oli vienyt mm. bingopelin kärryyn ja todennut, että viedäänpä tuokin. Jouluvaatteista kävimme keskustelua, mutta sovimme, että ne jäävät koululle. Klasilankin kanssa kävimme siitä keskustelua ennen Katariinan kirjoituksen julkaisua. "Arvotavaraa" kärryssä oli vain se mikki ja web-kamera. Muu olematonta. Nämäkin tavarat varastoidaan tulevaa opetuskäyttöä varten tai jos se ei toteudu, lahjoitan ne johonkin yleishyödylliseen. Klasila totesi eilen tavaroita hakiessani, että Seitajärvi on antanut suostumuksen joidenkin ostamiseen, jos niille on tarvetta ja käyttöä. Rahat menevät samalle keräystilille, joille varoja on kerätty. Ne eivät suinkaan tule minulle itselleni, kuten Anne Laukka tahallisesti yrittää kommentissaan provosoida. Mitä lompakkoon tulee, jossa on rahaa, nekin rahat jäävät odottamaan tulevaa. Toukokuussa nostin tilin tyhjäksi ja vein rahat Muumiluokan opettajille ja sanoin, että käyttäkää ne lasten hyväksi, koska siihen ne on tarkoitettu. Luokka tekikin rahoilla kaksi retkeä. Syksyllä kysyivät, että saavatko käyttää rahoja Korkatin retkeen. Retki ei kuitenkaan toteutunut. Sanoin, että jos rahaa on jäljellä, niin ilman muuta. Nyt kun hain lompakon ja kaikki kuitit 10 vuoden ajalta, kun Ristolle piti saada luokan tilinumero, niin ihmettelin, että teillekö jäi vielä rahaa? Oletin, että ne olisi käytetty oppilaiden kanssa. Nyt loput jäävät odottamaan tulevaa. 10 vuotta olen rahaa kerännyt. Kuluja on kertynyt vaikka kuinka paljon tuona aikana. Senttiäkään en ole kuluihin ottanut, vaan ne olen maksanut omasta pussistani ja romufirmat ovat aina tilittäneet rahat suoraan lyhentämättöminä sille varatulle tilille. Mietin myös iPadien myyntiä edullisesti koululle, mutta Klasila totesi, että se ei ole mahdollista, koska koululla on koneisiin leasing-sopimus ja koulu ei voi ostaa omia laitteita. Tämäkin Anttilan kirjoituksessa on väärin kerrottu. IPadit ovat luokalle hankkimistani välineistä tärkeimmät. 5 vuoden aikana Muumiluokan oppilaat ovat olleet minulle kuin omia lapsia. Tästä syystä en halua viedä heiltä tärkeintä työkalua pois, vaan annan niiden jäädä siihen, kunnes luokka lähtee yläasteelle. Mielellään olisin jättänyt kaiken koululle, mutta se puolestaan tuntuu väärältä kaupungin laittoman toimenpiteen takia. Kunnallisvalitus on jätetty ja halukkaat voivat sen pyytää hallinto-oikeudelta, niin näette, mistä on kysymys. Vaikka Katariinan tarkoitus on hyökätä minua kohtaan ja mustamaalata ihmisten silmissä, hän ei koskaan pysty mitätöimään sitä työtä, jota olen opettajana tehnyt, mukaanlukien varojen keräämisen ja tavaroitteni pois noutamisen kunnan käytöstä. Nyt on Katariina aloittanut hyökkäyksen pyrkien mustamaalaamaan aluevaalien alla.

Suomi24 kirjoituksia poliisin tutkittavaksi

Taitaa olla aika kertoa, missä olemme menossa. Täällä suomi24-palstalla olen saanut vuosikausia kokea valtavaa törkykirjoittelua kohdalleni. Nimimerkkien takaa on helppo kirjoitella. Mutta nekin on löydettävissä. Kirjoittelu on saanut sellaiset mittakaavat, että enää en katso sivusta. Katariina Anttila, Haapavesi-lehden päätoimittaja teki minusta tarkoituksella halventavan jutun 10 vuoden talkootyöstäni lasten eteen. Kirjoitin heti vastineen ja vaadin julkaistavaksi, mutta ei suostunut. Otin yhteyttä myös konsernin johtajaan, eikä hänkään asiaan puuttunut. Asia on nyt JSN:lla tarkasteltavana. Katariina Anttilan kirjoitus sisältää valheita ja tarkoituksenmukaista epämääräistä tulkinnanvaraista kirjoittelua, jonka tarkoituksena on ollut antaa lukijoille epämääräinen kuva tekemästäni pyyteettömästä työstä lasten eteen. Anttilan kirjoitus on julkaistu Haapavesi-lehden lisäksi myös Keskipohjanmaassa. Tein korjaavan kirjoituksen välittömästi lehden facebook-sivuille, mutta niitä lukevat vain pieni osa lehden tilaajista. Anttila ei suostu julkaisemaan vastinettani, jonka olen hänelle lähettänyt. 10 vuotta olen romua kerännyt. Rahat ovat menneet suoraan niille varatulle tilille ja kaikki on kirjattuna. 10 vuotta jatkuvaa siivoamista päivä päivältä ja useita kertoja päivässä. Törkytavaran siivoaminen ja kuljettaminen omalla kustannuksella. Omasta pussistani olen maksanut jokaisen sentin, mitä on aiheutunut. Tuotot suoraan lyhentämättöminä lasten tilille. En ole mainostanut keräystä, vaan ihmiset tuovat romua siitä huolimatta. Ei todellakaan ole ollut hupaisaa olla joka päivä valmiudessa hoitamaan kasaa, jotta se pysyisi siistinä ja vain sille tarkoitettuun tarkoitukseen. Katariina Anttila on ollut kimpussani koko poliittisen urani. Minun silmissäni hän on suorastaan sairas ja skitsofreeninen kaikkeen tekemiseeni. Tämä lehtijuttu oli Katariina Anttilan pohjanoteeraus. Lehden päätoimittaja vainoaa yksittäistä ihmistä vuodesta toiseen. Muistakaa pilakuvat ym, joita hän suorastaan viljeli yhden vuoden lehdessään. Moni haapavetinen on lopettanut lehden tilaamisen Katariina Anttilan sairaan vainoamisen minun suhteeni. Ja kiitos heille. Kannustan muitakin lopettamaan lehden tilaamisen mitä suuremmissa määrin. Mutta itse asiaan., Tässä vaiheessa tuon julki, että olen tehnyt näistä Suomi 24-kirjoituksista tutkintapyynnön poliisille jo yli kuukausi sitten. Tämän jälkeen Anttilan kirjoituksesta johtuen, kertyi vajaassa viikossa lähes 200 sivua tarkoituksellisia törkykirjoituksia minua kohtaan. Katariina Anttila julkaisi provokaationsa perjantaina, ja jo lauantaina oli yksi ja sama persoona kirjoittanut noin 10 aloitusta ja niihin omia vastauksiaan kymmenittäin. 6 päivän kuluttua aloituksia oli jo yli 30. Kopioin kaikkien aloitusten osoiterivit aktiivilinkkeinä ja niihin liittyvät kirjoitukset. Sivuja kertyi 6 päivässä 186. Nämä kaikki on lähetetty poliisille tutkittaviksi. Ja myös niihin lisätyt myöhemmät postaukset. Vaikka kirjoitukset poistettaisiin, niin osoitteet ja kirjoitukset on kopioituina ja osoitteet löydettävissä :D Nyt kaivetaan pohjamutia myöten. Yhden vakiokirjoittajan sieltä jo tunnistan ja paria muuta luulen tietäväni. Vaadin poliisia tutkimaan myös poistetut kirjoitukset, koska minuun on ottanut yhteyttä ihmisiä, jotka kertovat kirjoittaneensa minusta hyvässä hengessä. Näiden poistaminen ja törkykirjoitusten jättäminen kertovat tarkoituksenhakuisesta mustamaalaamisesta. Teille törkykirjoitusten kirjoittajille tiedoksi, ja muille. Vaadin kirjoittajia, palstan valvojia, suomi24:ää ja suomi24 toimitusjohtajaa Ville Heinosta tutkittavaksi. Kirjoittajat ja valvojat kiinnostavat kovasti, koska he toimivat anonyymeina. Odotan päivää, kun nämä nimet tulevat julki. Jotta kirjoitustani ei katsottaisi provokaatioksi, niin tutkinta on annettu Kajaanin poliisilaitokselle ja asiaa tutkii Lassi-Ville Kauhanen. Jos epäilette, niin soittakaa ja kysykää, onko tutkintapyyntö tehty. Hyviä unia toivotan teille kirjoittelijat ja palstan valvojat. Toivottavasti tyyny on hyvin. Ilkka Repo kaupunginvaltuutettu/kaupunginhallituksen jäsen 0443782272 Ps. Teille hyvät ystävät, jotka tunnette minut ja olette tukeneet varsinkin vastamäessä, esitän suuret kiitokset ja toteamuksen, että "ystävä hädässä tunnetaan." Tämän maalittamisen aikana ystävät ovat erottautuneet ja teitä on ollut todella paljon Haapavedellä ja ympäri Suomen maata. Teille erittäin suuret kiitokset!

Miksi äänestäisin aluevaaleissa?

Kirjoitin mielipidekirjoituksen aluevaaleista keskiviikon 20.10. lehteen. Tässä kirjoitus täällä luettavaksi: Mitkä aluevaalit? Äänestänkö vai jäänkö kotiin makaamaan? Aluevaalit järjestetään ensimmäistä kertaa historiassa tammikuun 23. päivä 2022. Vasta oli kuntavaalit ja väki on väsynyttä. Taas uudet vaalit ja uusi vaalityö. Kuntavaalien siirtäminen uuvutti aktiiviset kenttätyöntekijät ja ehdokkaat ja takki on ollut aika lailla tyhjä. Silti ei auta muuta kuin jaksaa. Nyt on panoksena niin suuret asiat, että ei ole mahdollisuutta lepoon ja hyvänolon tunteeseen. Aluevaalit ovat meille jokaiselle erittäin tärkeät vaalit ja niiden merkitys vaikuttaa hyvin vahvasti meidän jokaisen arkielämään kaikilla tasoilla. Kysehän on sosiaali- ja terveysalan, sekä pelastustoimen kokonaisuudistuksesta. Enää eivät kunnat päätä oman kuntansa palvelurakenteesta ja palveluiden saatavuudesta, vaan päätökset tehdään aluevaltuustoissa koko maakuntaa ajatellen. Pohjois-Pohjanmaan sote-alue on monella tapaa erikoinen. Se on maantieteellisesti laaja ja sen sisällä on enemmän kuntia kuin missään muissa sote-alueissa. Väestömäärältäänkin se kuuluu suurimpiin. Kuntavaalien tuloksella aluevaltuutetuista menisi Oulusta läpi jopa 69 ehdokasta ja vain 10 jäisi lopuille 29:n kunnan ehdokkaille muualle maakuntaan. Tässä piilee se suurin mörkö, joka kummittelee minun mielessäni. Oulu tulee käytännössä päättämään kaikki asiat koko hyvinvointialuetta ajatellen. Ja kun tulee säästöjen aika (joka varmasti tulee ja hyvinkin lyhyellä aikavälillä), niin ei jää epäselväksi, mistä päin hyvinvointialuetta säästöt haetaan. Aluevaalitkin ovat puoluevaalit ja puolueille on tärkeää oma menestyminen. Ja niin se on meille perussuomalaisillekin siinä missä muillekin. Teemme siis vaalityötä oman puolueemme ehdokkaiden eteen. Tästä huolimatta haluaisin vedota jokaiseen täysi-ikäiseen asukkaaseen Oulun eteläisellä alueella, Oulunkaaren kuntien ja koillismaan kuntien asukkaisiin, että menkää vaaliuurnille. Äänestäkää mitä tahansa puoluetta, kunhan vain äänestätte. Meidän täytyy kokonaisuutena ajatella alueemme etua ja saada niin paljon ääniä, että saisimme vähintään puolet tai mieluummin enemmän ehdokkaitamme läpi Oulun ulkopuolelta puoluekantoihin katsomatta. Me olemme nyt vaikuttamassa oman alueemme hyvinvointipalveluihin ja niiden saatavuuteen, sekä sijoittumiseen alueellamme. Äänestysprosentti pitää saada vähintään 70:ään tai enemmän. Nyt ei ole vara maakuntatasolla puolueiden väliseen riitelyyn, vaan oman vaalityön ohessa pitää kannustaa myös muiden puolueiden äänestäjiä uurnille. Miettikää, onko se liian suuri vaiva uhrata pieni hetki kerran 4:ssä vuodessa oman ja lähimmäisten eteen käymällä äänestämässä sinä yhtenä päivänä 23.1.2022?! Seuraavien 4:n vuoden aikana leikkuri iskee väistämättä ja varsinkin vuodeta 2026 lähtien, kun hyvinvointialueella ei ole enää velvollisuutta vuokrata kuntiemme sote-kiinteistöjä. Silloin on tärkeää, että Oulun ulkopuolisilla kunnilla on riittävästi edustajia huolehtimassa myös reuna-alueiden kuntien palvelurakenteista. Vaikka kuinka olisi optimistinen ja uskottelisi itselleen, että kyllä oululaiset valtuutetut pitävät meidän puolta yhtälailla kuin oululaistenkin, niin en siihen usko. Jos he saavat itse olla päättämässä, leikataanko oululaisten palveluista vai meidän pikkukuntien, niin lopputulosta ei ole vaikea arvata. Mennään vaaleihin oma puolue edellä, mutta muitakin kannustaen. Nyt olemme totisesti yhteisen asian edessä. Ja kaikki kynnelle kykenevät äänestämään 23.1.2022! Ilkka Repo/ perussuomalaiset/ Haapavesi Aluevaltuustoehdokas Kvalt/khall jäsen pop-sote:n suppean poliittisen ohjausryhmän jäsen