Paakilanhovin, saatohoidon ja vuodeosaston tilanne
Vuodeosaston lakkauttaminen!!!
Haapavedellä väki ikääntyy niin kuin muuallakin. Yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa voimakaasti. Vuodeosaston palveluita käyttää yli 70 prosenttia juuri tähän ikäluokkaan kuuluvista ihmisistä. Ennustettavissa on, että vuodeosaston tarve tulee siis kasvamaan entisestään. Kaupunginvaltuusto teki keväällä 2020 päätöksn vuodeosaston lakkauttamisesta. Me perussuomalaiset jätimme asiasta eriävän mielipiteen, koska tulevaisuus oli epävarma juurikin paikkojen riittävyyden suhteen. Perustettiin kotisairaalatoiminta ja valtuuston enemmistö teki päätöksen vuodeosaston lakkauttamisesta.
Mitä kuuluu asialle tänä päivänä? Kotisairaalatoiminnasta on annettu positiivista palautetta eli se olisi ok? Entäpä vuodeosaston toiminta ja paikkojen riittävyys? Koko syksyn ja siitä tähän päivään asti olen saanut kuulla, miten ruuhkaista on vuodeosastolla ja asiakkaita kuljetetaan entiseen tapaan ympäri lääniä. Kotisairaala ei siis poistanut vuodeosaston tarvetta, vaikka niin vakuuteltiin.
Tänään sain kuulla surullisen kertomuksen Paakkilanhovin tilanteesta. Se oli raskasta ja järkyttävää kuultavaa. Sain luvan kertoa asiasta, mutta en mainitse nimiä. Paakkilanhovissa on myös ahdasta ja se näkyy asiakkaiden ja heidän omaisten tilanteissa ikävästi. Paakilanhoviin piti valmistella saattohoitohuoneet ja asian piti olla siltä osin kunnossa. Näin ei ikävä kyllä ole, ja koenkin, että meille päättäjille vakuutellaan tilanteen suhteen aivan väärillä mielikuvilla.
Huoneet ovat täyteen buukatut. Saattohoitopotilaille ei riitä omia tiloja vaan omaiset joutuvat hyvästelemään läheisensä ja rakkaansa toisen, ymmärtävän asiakkaan läsnäollessa. Kun minulle lähiomainen kertoi omakohtaisen kokemuksen kyyneleet silmissä, ei siinä ollut paljoa sanottavaa. Hän kertoi, miten joutuivat perheen kanssa hyvästelemään ja puhumaan välitäviä sanoja vieraan ihmisen maatessa ja kuunnellessa vieressä. Miten näin voidaan toimia? Kuvitelkaapa sama tilanne omalle kohdalle. Hän kertoi minulle myös, miten joissakin tilanteissa omaisten vieraillessa läheisnsä luona, toinen huoneen asukkaista työnnetään käytävälle siksi aikaa. Tämähän on häpeällistä ja todella ikävää toimintaa kaupungin toimesta.
Miksi me kohtelemme ikääntyvää väestöä tällä tavalla. Haapavedellä kaupunginjohtajan viransijainen Marjukka Manninen lausunnossaan valtuuston kokouksessa julkitoi sen, miten vanhusväestöön suhtaudutaan. Manninen toimi kotisairaalatoiminnan veturina ja sai puhuttua keskustan ja vasemmiston vuodeosaston lakkauttamiseen. Manninen totesi vanhusväestöstä puhuessa, että "tätä tavaraa meillä riittää!" TAVARAA!! Miten voi nimittää ikäihmisiä tällä tavalla halveksivasti? Tämä asenne näkyy myös Paakilanhovin nykyisessä tilanteessa.
Uuteen kouluun löytyi mukisematta 20 miljoonan kokonaisbudjetti kaikkine nvaiheineen. Ja lisääkin sinne olisi syydetty, jos ei olisi voimakkaasti protestoitu järjetöntä budjettia. Vanhusväestön tilatarpeisiin sen sijaan ei rahaa löydy. Heti vedotaan kassavajeeseen ja katastrofaaliseen velkatilanteeseen. Meillä ei löydy virkamieskunnasta inhimillisyyttä ja ihmisläheisyyttä, lähimmäisenrakkautta heitä kohtaan, jotka ovat meidät saattaneet maailmaan, rakentaneet meitä ympäröivän yhteiskunnan ja huolehtineet meistä elämänsä ajan. Heistä on tullut "TAVARAA" niin virkamieskunnalle kuin enemmistönä hääräävälle keskustapuolueelle.
Nyt haaveillaan valokuituhankeesta, jonka kokonaishintalappu tulee olemaan 5-10 miljoonan välimaastossa. Se on varmasti tärkeä hanke ja sille olisi joillekin oikeasti käyttöä. Taaskaan ei hintalappu huolestuta. Maksoi mitä maksoi, niin pitäähän se saada. Mutta kun keskustelu kääntyy ikääntyvään väestöön ja heistä huolehtimiseen (vuodosasto, hoivapalvelut), niin taas on rahasta puute. Kyse on aivan puhtaasi asenteesta välittämisen puutteesta. Niin kauan kun kukaan ei puhu mitään eikä kerro, miten asioiden oikea laita on, asiasta vaietaan ja ollaan hiljaa. Vanhuksien ongelmat ja huono kohtelu lakaistaan maton alle. Olemmeko ja asummeko sivistysvaltiossa, missä valtio ja kunnat huolehtivat heikompiosaisistaan? Tätä huolenpitoa pidetään sivistysvaltion tunnusmerkkinä. Kun kuulee ihmisten kertomuksia omista kokemuksistaan vuodeosaston tyilanteen tai Paakkilanhovin tilanteen kohdalla, niin emme todellakaan ole sivistysvaltio tai -yhteiskunta.
Tiedän, että valtuutetut käyvät lukemassa kirjoituksiani. Ottakaapa nyt tästä tilanteesta koppi ja miettikää, mitä meillä tapahtuu em. kohteissa. Mitä me teemme asioiden korjaamiseksi? Miten huolehdimme siitä, että omaiset saavat rauhassa hyvästellä saattohoidossa olevan läheisensä ja puhua intiimeitä perheen keskeisiä asioita ilman, että ulkopuolinen outo ihminen on läsnä kuulemassa puheita. Omaisilla ja kuolemaa lähestyvällä ihmisellä on paljon asioita, joita he kyyneleet silmissä toisileen puhuvat. Lopullinen hyvästijättö rakkaalle. Ja sitä ei kunnioiteta yksityisyyden rauhalla.
Jos kotisairaalatoiminta toimii hyvin, niin se on ok. Tarvitsemme selvästi kuitenkin oman vuodeosaston sen rinnalle ja jopa lisää vuodeosastopaikkoja. Samoin tarvitsemme lisätilaa Paakilanhoviin asuntopuolelle ja saattohoitopuolelle. Ei anneta lakkautaa vuodeosastoa, vaan kehitetään sitä ja sen toimintaa yhdessä kotisairaalan kanssa.
Kun tätä rahaa riittää kymmeniä miljoonia muihin tarpeisiin (kulttuuri, urheilu, ökykoulu, valokuitu,...) niin sitä pitää löytyä myös silloin, kun puhutaan terveys- ja hoivapalveluiden riittävyydestä.
Ilkka Repo
kaupunginvaltuutettu
perussuomalaiset
