Keskustan takinkääntö jatkuu
kyläkouluasiassa
Syksystä
2019 alkaen olemme saaneet seurata suoranaista farssia kouluverkkoasian
ympärillä. Virkamiesten ja keskustan kouluja alas ajavien puolen
valtuustoryhmän joukko on vienyt kuntalaisten viimeisetkin rippeet politiikan
uskottavuudesta. Lukuisat ”kyläkuulemiset”, jotka oli järjestetty muodon vuoksi
vain täyttämään lakisääteiset muodollisuudet, saivat kylien asukkaat
turhautumaan ja suuttumaan siitä ylimielisydestä, joita koulujen kaatajat
harrastivat. Kyläläisten mielipiteet, perustelut ja vaihtoehtoiset esitykset
olivat kuin vastatuuleen soutamista. niitä kuunneltiin tulpat korvissa.
Poliittiset voimasuhteet olivat kuitenkin lähes tasan ja kyläkoulujen
puolustajat voittivatkin ratkaisevan äänestyksen valtuustossa. Ennen valtuuston
kokousta kaupungintalolla pidettiin kuitenkin kokoontuminen, jossa koulujen
puolustamista esittävä valtuutettu Jaakko Lehtola manipuloitiin muuttamaan
päätösesitystä siten, että se muuttikin päätöksen luonteen aivan erilaiseksi,
kuin olimme kouluja puolustavien valtuutettujen kanssa sopineet kannattavamme
yhteisrintamassa. Lehtola ei informoinut toisia tehdystä muutoksesta, ja niin
pääsikin käymään, että yli kolmen tunnin kokoontumisen jälkeen kukaan
valtuutetuista ei muutokseen reagoinut. Seuraavana päivänä asia valkeni ja alkoi
farssi, josta kirjoitettiin valtakunnan uutisia myöten. Jaakko Lehtolan
esittämänä valmisteltiin uusi päätösesitys ja se annettiin hallitukselle
valmisteltavaksi. Koulujen puolustajat voittivat. Keskusta repesi ja
kuntalaiset repesivät. Tosin eri syistä. Keskusta yhtenäistyi takaisin ehdolla,
että keskustan karanneet ”luopiot” hyväksyvät Lehtolan esittämän
muutosesityksen. Kuinka kävikään. Hallitus teki kuitenkin erilaisen päätöksen,
jonka johdosta Vatjusjärven ja Mieluskylän koulut ovat vaarassa lakkautua
syksystä 2021 alkaen. Vatjusjärven tilanne näyttää pahimmalta ja Mieluskylä on
hiuskarvan varassa. Itse olin ennen farssia Lehtolan tekemän muutoksen jälkeen
sitä mieltä, että Lehtola ja Koukka olivat tietoisia, mitä muutoksen tekeminen
saisi aikaan. Sillä turvattaisiin oman kylän, Humalojan, säilyminen. Olen
itsekin humalojalainen ja olen ollut aina kyläkoulujen puolustamisen
eturintamassa, kuten isäni ja äitinikin jo vuosikymmenet aiemmin. Päättäjänä en
kuitenkaan hyväksy vilppiä edes oman koulun säilymisen suhteen. Vilppiä, jolla
toiset uhrataan oman edun nimissä. Yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta. Tätä
ajoin tässäkin kouluasiassa. Halusin, että yksikään kylä ei nousisi toista
vastaan toisen kustannuksella, vaan vedettäisiin loppuun asti yhtä köyttä. Nyt
uskon vakaammin, että oman kyläni valtuutetut pettivät lupauksensa ja söivät
sanansa oman kyläkoulumme säilyttämiseksi, ja se vaati Vatjusjärven ja
mahdollisesti Mieluskylän uhraamista. Ei näin. Ei tällä tavalla. Tällaista
toimintaa vihaan ja halveksin politiikassa ja sitä vastaan olen taistellut ja
tulen taistelemaan. Edelleenkään en luovuta kyläkoulujen suhteen, vaan tulen
tekemään kaikkeni, jotta koulut saadaan säästettyä. Siihen on useita
mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Osa hankalia ja ehkä mahdottomia, osa
toteuttamiskelpoisia.
Ilkka
Repo/kaupunginvaltuutettu/perussuomalaiset
